Häiritsevät asiat – Pekka Kokkonen

Valmistuin1995 kuvataiteilijaksi muun työn ohessa, opiskelin myös samana vuonna Barcelonan taiteen laitoksella vaihto- oppilaana. Hyvästä alkumenestyksestä huolimatta poistuin taidemaailmasta melko pian, maalausjälkien hävitessä ensilumeen.

Pitkän tauon jälkeen raotin jälleen taidemaailman ovea 2009, suorittaen ylemmän AMK- tutkinnon. Koulutuksen aikainen pohdiskelu johti aikaisemmasta ilmaisusta luopumiseen ja uuden etsimiseen.

Astuin loppukesällä 2010 pieneen valkoiseen huoneeseen, jonka olin rakentanut kesän aikana kärpästen, paarmojen ja muiden iloisten veikkojen avustamana vain lämpimän ajan käyttöön. Mielessä vilisi kaikenlaisia asioita:

Hiiret huusivat: Onko sinulla mitään sanottavaa? Joo, joo, vastasin. Epäilys ja epätoivo on hedelmällistä. Takataskussa roikkui kirja, jossa sanottiin:

” Ollakseen maalari on todella sitouduttava. Jos maalaustaide riivaa, päätyy mahdollisesti ajattelemaan että voisi muuttaa ihmiskuntaa. Mutta kun vimma hylkää sinut, ei ole mitään muuta tekemistä. Silloin on parempi lopettaa kokonaan.Sillä pohjimmiltaan maalaustaide on puhdasta idioottimaisuutta.”
”Taide uhkaa havaintojen ja tuntemusten ja mielipiteiden kolmoisrakennelmaa ja asettaa sen tilalle persepteistä, affekteista ja aistiblokeista sommitellun monumentin, joka ottaa kielen paikan. Taiteilija on affektin synnyttäjä, keksijä ja luoja, suhteessa meille antamiinsa perspekteihin tai visioihin. Taiteella ei ole mielipidettä.”

Tänään pohdin, ovatko teokseni kolmiulotteisia, voivatko ne viitata veistoksen tai insstallaation suuntaan, katsojan läsnäoloa unohtamatta.
Pyrin läpinäkyvyyteen, ilman reunoja, jatkumoon joka suuntaan, ikään kuin loputtomuuteen.

Näyttelyä on tukenut: Taiteen edistämiskeskus /Pohjois-Karjalan taidetoimikunta

Pekka Kokkonen