Hanne Juga

Oleskelen näennäisen joutilaana, tuijottelen ja teen havaintoja läheltä ja kaukaa, viipyilen vesien tuntumassa. Katselen, haistelen, koen merta. Meri on minulle tärkeä, rakas elementti jonka äärellä koen olevani olemassa. Se antaa minulle aiheet maalauksiini, elämykset, pelot, ja välillä jopa leivän (ja kalan).

Olen havaintomaalari, lumoudun jostakin näkemästäni väristä, maisemasta, graafisesta linjasta, eläimestä… ja työskentely saa alkunsa.Työskentelyn edetessä alkuperäisen havainnon merkitys saattaa toki heiketä tai muuttua. Häpeilemättä romantisoin ja estetisoin maalauksissani olioita, länttejä, välkkeitä ja jätöksiä.

Kankaalle maalaamisen lisäksi kokeilen mielelläni erilaisia materiaaleja etenkin maalausten pohjana. Lasken usein lyöntimetallialumiinin vanhoille, aiemmin jossain muualla käytetyille levyille, joissa jäljet, rosot, työsaumat ja myös työskentelyn fyysisyys saavat jäädä näkyviin. Pintaa työstän sellakalla, pigmenteillä ja öljyvärillä. Paksulle, jopa 20 milliselle pleksille saatan pelkällä värittömällä lakalla tehdä merkkejä jotka näkyvät vain varjona taustassa jos teokseen kohdistuu riittävän voimakas valo. Pohjan materiaalia jää näkyviin paljon ja sen osuus lopputuloksessa on merkittävä, mutta kuitenkin maalaukselliset ratkaisut ja eleet tekevät teoksista nimenomaan maalauksen.

Matka havainnosta maalaukseen sisältää valintoja, mutta myös paljon mystiikkaa, ja usein maalaan hyvin vaistonvaraisesti ja kohtalonuskoisesti ilman tarvetta analysointiin. Yleensä en myöskään töilläni halua kertoa pitkiä tarinoita, julistaa tai provosoida. Haluan tehdä maalauksia joita on hyvä katsoa, ja joihin kokija voi ja haluaa katseellaan ja tuntemuksineen uudelleen palata.
Maalaaminen on minulle itselleni hyvin meditatiivinen tapahtuma: olemisen muoto ja olotila jossa haluan elää. Tätä maalaamisen olotilaa en voi katsojan kanssa jakaa, mutta sen lopputuloksen voin.